Valoverho

Juhani Ahon klassikko, Rautatie , oli sovitettu Tuikkeessa naamioteatteriksi. Öhinää, ähinää ja välillä muutamia sanoja, jonka tueksi oli luotu voimakas valo- ja äänimaailma. Näyttelijöiden kehon kieli oli voimakasta ja lavasteena ollut puinen penkki taipui välillä niin saunanlauteeksi kuin toisinaan kaivoksikin. Läheisen junaradan autenttiset äänet olivat hyvä lisä tehostamaan tunnelmaa. Mukavana yksityiskohtana oli näyttämön takaseinässä olevassa ikkunassa vaihtuvat videot maalaismaisemasta junaa kantavaan lehmään.

Pinja Hahtola ja Mari Lehtonen loistivat Teatteri Vantaan uudessa Silkkisalissa, kun näytelmä sai kauan odotetun ensi-iltansa Tikkurilassa. Teos haastaa rohkeasti perinteisiä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden merkityksi, sekä nostaa kepeästi esille yhteiskunnassa vallitsevia epätasa-arvoisia käytäntöjä ja rakenteita. Näytelmä tekee vaikutuksen lisäksi minimaalisuudellaan. Vaaleaan taustakankaaseen heijastetaan välillä mustavalkoista videota, välillä piirtoheittimen välityksellä kuvaa sekä tekstiä. Videot, tekstit ja dialogi ovat humoristisen kantaanottavia. Erityisen paljon pidin kohtauksesta, jossa kaksi synnytysosastolla olevaan naista käyvät keskustelua Tuntemattoman sotilaan hengessä .  Erityismaininnan saa käsiohjelma, joka taustoittaa hyvin näytelmän teemaa ja nostaa esiin muutamia hyvin aiheellisia kysymyksiä, kuten "Kuka päättää, milloin tasa-arvo on mennyt liian pitkälle" . Vahva suositus! : )