Valoverho

Kultsalaiset olivat sovittaneet romanialaisen  Eugene Ionescon absurdin teatterin modernin klassikon loistavasti. Näytteliöistä yksi toisensa jälkeen muuttuu sarvikuonoksi, niin että kylän viimeiseksi jää osan halveksima alkoholisoitunut viraston työntekijä. Näyttämöä oli hieman muokattu perinteisesti, mutta toimi siitä huolimatta hyvin.

Kaksi nuorta näyttelijää olivat tehneet dramaattisen tulkinnan Sarah Kanen viimeisestä näytelmästä, jonka Michael Baran on loistavasti suomentanut. Teksti ottaa kantaa sukupuolen vaikutuksesta identiteettiin ja siitä miten masennus- ja mielialalääkkeet valtaavat tilaa ensisijaisena hoitona. Näytelmä on hyvin kantaaottava ja kuvastaa hyvin maailmamme tämän hetkistä tilaa, sekä sitä miten paha olo lopulta valtaa koko ihmisin. Teksti runollisuudesta pidin myös kovasti ja lavastuksen minimaalisuus oli loistavaa.